Viimeaikojen käänteet politiikassa ovat herättäneet ajatuksia yhteistyöstä ja sen toteuttamista aidosti. Vasemmistoliitto oppositiopuolueena on kertonut haluavansa jatkaa ja tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa vaikka arvopohja ei kohtaa. Oppositiopuoleet ylipäätään ovat kertoneet haluavansa tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa eivätkä halua puolueelle samanlaista kohtaloa kuin ruotsidemokraateille. Vihreiden uusi puheenjohtaja Touko Aalto on tuonut hyvin esiin yhteistyön tärkeyttä yli puoluerajojen.
Kun luen yllä olevaa tekstiä, mietin kuitenkin, että onko tämä tilannekuvaus Suomesta vuodelta 2017? Eikö meidän pitäisi elää yhteiskunnassa, jossa eriävät mielipiteet ja niiden huomioiminen päätöksenteossa ovat itsestäänselvyys innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen syntymisessä? Eikö meidän tulisi olla suvaitsevaisia kaikkia ihmisiä ja ryhmiä kohtaan, jotka eivät ole vahingollisia? Kriittisyys ja kriittiset mielipiteet ovat usein hyväksi parhaan mahdollisen lopputuloksen näkökulmasta, se on ollut myös ihmisen evoluution kannalta merkittävä tekijä. Kriittisyys ja pessimismi ovat suojanneet meitä vaaroilta.
Mielestäni asiasta ei pitäisi käydä edes keskustelua - kansa on äänestänyt eri puolueita eduskuntaan, joiden täytyy tehdä yhteistyötä keskenään. Ei kukaan halua yht´äkkiä armopalaa, että me suostummekin tekemään teidän kanssanne yhteistyötä. Sekin on jo mielestäni osittain syrjivää asettaa ilman (asia)perusteita joku taho kyseenalaiseksi yhteistyön kannalta. Vieläpä sen jälkeen, kun yhteistyömalliin on jo tehty muutoksia (hallituksesta oppositioon).
Olen itse positiivinen opportunisti - toivon silti ympärilleni mahdollisimman erilaisia ja erilaisesti ajattelevia ihmisiä. Näin oma ajattelunikin kehittyy ja laajentuu ja minusta tulee viisaampi. En lähtökohtaisesti halua sulkea ketään mielipiteiden verkostosta pois.
Presidentti, eduskunta ja hallitus antavat esimerkkiä yhteiskunnassa sallituista ja ei-sallituista käytösmalleista. Syrjintä ei saisi kuulua millään muotoa esimerkilliseen, kansalaisilta ja yrityksiltä toivottavaan käytökseen. Toivon siis aktiivista yhteistyöpintojen ja -paikkojen etsimistä vaikka asioista ja arvoista oltaisiin eri mieltä.
Toivon, että hallitus saa läpivietyä Suomen kannalta tärkeitä uudistuksia, kuunnellen oppositiota. Toivon myös, etteivät mielikuvat ja asenteet ratkaisisi niin paljon päätöksenteossa, vaan enemmän asiat. Toivon, että asioita voitaisiin yrittää ja kokeilla enemmän, antaa mahdollisuuksia suoran tyrmäämisen sijaan. Näin voi löytää aidosti jotain uutta.
P.S Rosa Meriläisen hyvä kirjoitus aihetta sivuten (HS - 21.06.2017):
http://www.hs.fi/elama/art-2000005262683.html
