Kilpailukykysopimus on saatu sovittua, joskin sen kattavuus, eli ulkopuolelle jäävät tahot, on vielä auki. Toivottavaa olisi, että sen kattavuus saataisiin 90 prosenttiin (tai ylikin), jotta veronhuojennusten määrä olisi mahdollisimman suuri. Suomen yrittäjiltä toivoisin vastaantuloa, joskin ymmärrän, että yritystasolla tarvitaan enemmän paikallisia ratkaisuja (järjestäytynyt kenttä). Yrittäjäpuoli on varmaankin pettynyt kikyn sitovuuteen, etenkin järjestäytymättömät, jotka haluavat vielä suuremmat vapaudet eivätkä oikein hyväksy luottamusmiestä sopijaosapuoleksi vaikkakin yrittäjätkin haluavat sopia asioista yhden henkilön kanssa. Tämä ei kuitenkaan ehkä sovellu pienyrittäjille, josta olen samaa mieltä. Toisaalta heidän ei tarvitse valita luottamushenkilöä, joten ay-liike ei tunge väkisin pienyrittäjän toimintaan. Yrityksiä tulisi kuitenkin mielestäni tarkastella kokoluokkaan pohjautuen, yleisiä ratkaisuja ei voida tehdä samaksi pörssiyhtiöille vs. yksityisyritykselle. Mieleeni herääkin kysymys, että onko itsensä työllistävä henkilö tai pienyrittäjä yrittäjä vai työsuhdemuoto, joka tulisi tarkastella uudestaan? Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmkin totesi, että itsensätyöllistävä on "jotain muuta", ei yrittäjä. Alustatalous mahdollistaisi sen, että ihmiset voisivat työllistää helpommin itsensä joko toimiakseen itse asiakasrajapinnassa tai työllistyäkseen toisiin yrityksiin. Toivotaan, että sieltä tulisi vielä rakentavaa keskustelua ja ratkaisuja yrittäjien (järjestäytymättömät & järjestäytyneet) mukaanottoon!
Tiivistettynä Kiky:ssä sovittiin seuraavaa (Teknologiateollisuuden tes painotus):
- työajan pidentäminen (liittokohtaisia eroja) 24 h
- sosiaaliturvamaksujen siirto työnantajapuolelta työntekijälle, tosin tässä on suunniteltu veronhuojennuksia, jotka ovat vähennyskelpoisia tuloverotuksessa. Näin vähennysten nettovaikutus työntekijälle on pienempi (esim. Vakuutusmaksujennettovaikutus 0,4% työntekijälle vuonna 2017, lähde: Talouselämä 06/2016)
- lomarahojen leikkaus ei toteudu (ei koske julkista sektoria)
- sairausajan palkattomuus ei toteudu
- sunnuntain ylityökorvaukset pysyvät
- palkkaan ei tule tod.näk tasokorotuksia siihen mennessä kunnes tes:it neuvotellaan seuraavan kerran (vuoden / kahden päästä) liittokohtaisia eroja
- paikallista sopimista edistettiin muun muassa siten, että yritykset (järjestäytyneet) voivat sopia palkkojen alentamisesta työpaikkojen säilyttämiseksi äkillisen kriisin kohdatessa
Eli työvoimankustannuksia saadaan laskettua ja työaikaa pidennettyä (yritys saa ilmaista työtä lisää, jonka arvo voi olla useita miljoonia euroa, riippuu työntekijöiden määrästä ja palkkojen suuruudesta). Näin vientiä toivotaan saatavan kasvuun, koska hyödykkeet ovat hinnaltaan kilpailukykyisempiä (saamme enemmän aikaan pienemmällä kustannuksilla). Vientiä pitäisi saada lisää vähintään veronhuojennusten verran. Tähän lisäksi vielä osaamista, laatua ja innovointia, niin saamme Suomen nousuun. Suomessa työnkustannustaso ei sinänsä ole korkea, Saksassa ha Ruotsissa se on korkeampi, mutta työntuottavuus on sen sijaan huono. Katsotaan kuitenkin, saako työntekijä palkkansa, kun talous alkaa elpymään. Yleisiä palkankorotuksia ei ole vähään aikaan tiedossa, yritykset voivat toki nostaa palkkoja.
